Hybridisodankäynti rönsyilee uusille ja odottamattomille urille. Kyberiskuista ja disinformaatiokampanjoista välineellistettyyn maahanmuuttoon – kavalien konnuuksien lista on pitkä ja kasvaa edelleen. Kansainvälisesti arvostettu hybridiuhkien asiantuntija Elisabeth Braw katsoo, että Venäjä on ollut viime aikoina erittäin luova keksiessään uusia hybridioperaatioita. Ruotsalaistaustainen Braw on Kouvolan turvallisuuskonferenssin keynote-puhuja.
”Venäläisten hybridi-innovaatioissa on tapahtunut räjähdysmäinen kasvu, esimerkiksi välineellistetyn maahanmuuton, GPS-häirinnän, merenalaisten kaapelien katkaisemisen ja varjolaivaston käytön myötä”, listaa Braw, entinen toimittaja, joka toimii nyt vanhempana tutkijana ajatushautomo Atlantic Councilin Scowcroft Center for Strategy and Securityssä.
Hänen hybridiuhkia käsittelevä kirjansa, The Defender’s Dilemma: Identifying and Deterring Gray-Zone Aggression, ilmestyi vuonna 2022.
Braw’n mukaan Venäjä kohdistaa iskuja mieluiten helppoihin kohteisiin, kuten sähkölinjoihin tai kaapeleihin, jolloin voidaan aiheuttaa suurta harmia vähällä vaivalla ja mahdollisesti jopa lietsoa vähän paniikkia bonuksena – mitä ne venäläiset seuraavaksi keksivät?!
”Kiina tekee muuten aivan samaa, erityisesti rannikkoalueillaan”, Braw sanoo ja lisää, että usein kohteena eivät ole länsimaat, vaan niiden yritykset.
Murhaavaa ulkopolitiikkaa
Tiedossa on, että Venäjä ei ole kaihtanut edes ulkomailla tehtyjä poliittisia salamurhia. Braw’n mukaan salamurhat todennäköisesti menevät ”kaupallisempaan suuntaan” tulevaisuudessa:
”Lännen yritysjohtajien maalittaminen on varmasti yksi tapa pelotella ihmisiä ja edistää omia tavoitteita.”
Lisäksi kaiken kokoiset rajakahinat – lavastetut tai todelliset – kuuluvat hyvin todennäköisesti Venäjän ”likaisten temppujen” valikoimaan. ”Saatamme nähdä lisää rajalla tapahtuvaa toimintaa, jonka tarkoituksena on provosoida reaktio tavalla tai toisella”, Braw sanoo, kuvaillen Venäjän toimia ”häpeilemättömiksi”.
Jalat tutisten puolustusliittoon
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, kello alkoi tikittää Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden suhteen. Molemmat maat tunsivat itsensä haavoittuvaisiksi välittömästi ja etsivät turvaa Natosta – toki väitettyään ensin vuosikymmeniä, ettei tällaiselle peliliikkeelle ole mitään tarvetta.
Braw myöntää, että täyskäännös ja sen nopeus yllätti asiantuntijankin:
”Ruotsalaisille sosiaalidemokraateille, jotka olivat tuolloin vallassa, oli vankkumaton uskonkappale sanoa ei Natolle. Oli mahdotonta kuvitellakaan, että tämä koskaan tulisi muuttumaan”, Braw muistelee tapahtumia.
Pikkuveljen tähtihetki
Länsinaapurin päättäjät jättivät kuitenkin aina yhden takaportin: jos Suomesta joskus tulee Naton jäsen, Ruotsikin olisi valmis harkitsemaan kantaansa uudelleen.
”Ja juuri näin tapahtui. Suomellakin oli sosiaalidemokraattien johtama hallitus, mutta se puolestaan oli erittäin aktiivinen Nato-jäsenyyden tavoittelussa. Ruotsi koki, että sen on seurattava perässä”, summaa Braw.
Tutkija pohtii, että tämä oli kenties ainoa kerta, jolloin Suomi – historiallisesti Ruotsin ”pikkuveli” – otti johtavan roolin kaksikon suhteissa.
”Kun kannat vaihtuivat käytännössä yhdessä yössä, edessä oli muutama poikkeuksellisen jännittävä kuukausi.”
Tähtäimessä Itämeri
Nyt kun molemmat maat ovat tukevasti Natossa, on hyvä aika arvioida, millaisia voimavaroja ja kyvykkyyksiä niiltä löytyy. Ruotsilla on esimerkiksi vahva laivasto, mikä ei ole mikään aivan pieni asia nykytilanteessa.
”Laivasto on erityisen tärkeä nyt, kun Venäjä laajentaa omaa sukellusvenelaivastoaan.”
Braw kirjoittaa Itämeren tilanteesta – sekä muista geopoliittisesti kriittisistä merialueista – tulevassa kirjassaan The Undersea War. Teos ilmestyy marraskuussa 2026.
Kouvolaan, mars!
Isoksi Suomi-faniksi tunnustautuva Elisabeth Braw on vieraillut maassamme useita kertoja. Syyskuussa Braw kuitenkin suuntaa Kouvolaan ensimmäistä kertaa.
”Vaikuttaa siltä, että tämän vuoden konferenssista tulee todella hieno tapahtuma, ja olen erittäin innoissani päästessäni paikan päälle”, Braw sanoo ja lisää odottavansa erityisesti ajatustenvaihtoa muiden konferenssin osallistujien kanssa.